5 1 2 Laatikko.IFF 378 84* {3 Tee se itse: Amiga 1200T {3 ------------------------ Kari Melkko Pikku-Amigoiden huonoimmat puolet (ainakin tehokäyttäjälle, toim. huom.) ovat olleet niiden kiinteä näppäimistö ja kaikki-yhdessä-laatikossa-paketti, joka muutaman lisälaitteen kytkemisen jälkeen muuttuu todella sekavaksi ja tilaa vieväksi johtorykelmäksi. Kovin ammattimaista kuvaakaan moinen paketti ei luo, ja Amigan pelikoneen mainekin lienee osittain tämän syytä. Mutta rahavarojen puutteen ja A4000/030-mallin heikon saatavuuden vuoksi minunkin oli tyydyttävä vain A1200:een. Vuoden verran jaksoinkin kärsiä kiinteän näppiksen kiroista, kunnes sietokyky ylittyi. Erillinen näppis ja tornikotelo oli saatava. Huhuja tornitetuista A1200:ista on kuulunut jo pitkään, ja ftp.funet.fi:stä löytyneet ohjeet Amigan tai PC:n irtonäppäimistön liittämisestä A1200:een saat- toivat projektin aluilleen. Epätoivoisen irtonäppiksen etsimisen jälkeen löysin- kin sattumalta rikkinäisen A2000-näppäimistön, josta tuli virittämällä uuden ve- roinen. Ohjeita seuraamalla ja vakaalla kolvikädellä A1200:ni siirtyi käyttämään irtonäppistä puolessa tunnissa. Pieni varoituksen sana lienee paikallaan: näppiksen liittäminen vaatii todella pienikärkisen ja tehoiltaan elektroniik- kakäyttöön suunnitellun juottimen käyttämistä. Millään 60W tuuballa on turha yrittääkään, sillä kolmen johdon juottaminen suoraan pintaliitospiirien jalkoi- hin on suhteellisen tarkkaa puuhaa. Liitettävät piuhat ovat RESET (CTRL-Amiga- Amiga ei toimi ulkoisen näppiksen kanssa A1200:ssa), jonka maihin tökkäämällä saa koneen resetoitua, KBDAT ja KBCLK itse näppistä varten. Näppiksen DIN-liit- timeen pitää vielä törkätä +5V, GND ja suojamaa. Seuraavaksi etsin mahdollisimman halvan (virhe näin jälkikäteen ajatellen) mini- tornikotelon, 200W virtalähteellä ja 'hienolla' MHz-näytöllä varustettu kotelo (sellainen kun on muodikkain vaihtoehto) maksoi 380 markkaa. Myöhemmin sitten kokoa mittaillessani päädyin ratkaisemattomaan yhtälöön: A1200-emolevyn pituus muistikortin kanssa on 40.5 cm, ja kotelon ulkomitta oli tuo samaiset 40.5 cm. Jonkin aikaa emolevyä kotelon sisässä pyöriteltyäni sain sen sinne mahtumaan, pystysuuntaan ja pohjaan nähden vinottain. Emolevyn kiinnittäminen koteloon kaikkien taiteiden sääntöjen mukaan onkin sitten tarina erikseen. Itse päädyin epoksilla koteloon liimattuihin kiinnityskorviin, joihin emolevy ruuvataan kone- ruuveilla kiinni. Kooltaan suurempi laatikko (esimerkiksi IPS:n 42.5 cm) olisi helpottanut tehtävää huomattavasti. Kotelon mataluuden vuoksi A1200-virtaliittimen käyttö on mahdotonta, joten ai- noaksi ratkaisuksi jäi lyhyiden johdonpätkien juottaminen suoraan emolevyyn. PC:n virtalähteestä tulevat virtajohdot liitin sokeripaloilla näihin pätkiin. Ensimmäisellä käynnistysyrityksellä ei tapahtunut mitään: kone ei suostunut heräämään henkiin. Hetken pohtimisen ja emolevyn tutkailemisen jälkeen tajusin, että A1200 tarvitsee maan kahteen paikkaan: sekä virtaliittimen nastaan että virtaliittimen runkoon. Tämän operaation jälkeen kone jo toimikin kuten pitää. Varoitus: liittämällä virtajohdot väärin on mahdollista tuhota koneensa varsin helposti. Huolellisuus on tarpeen, ellei ole tekemässä kalansavustinta itsel- leen. Seuraava vaihe operaatiossa onkin luultavasti työläin, joskaan ei vaativin. Liittimien vetäminen A1200:n emolevystä PC-kotelon taakse kun onnistuu vain te- kemällä lyhyet välijohdot. Tinankäryä saa haistella useamman tovin, ellei sitten osta kaupasta lyhyitä ja edullisia välijohtoja. Välijohdoissa kannattaa käyttää lattakaapelia, sillä se on tässä tapauksessa ehkä nopein ja inhimillisin juotet- tava. Ainoa ongelmallinen tapaus liittimistä on RGB-liitin. PC-koteloissa on valmiina 2 kpl 9 pinnin D-liitinaukkoa ja toiset 2 kpl 25 pinnin D-aukkoa. Nämä reiät tukitaan hiiriporteilla, serial- ja parallel-liittimillä. RGB-liitin on 23-nastainen ja ilman paikkaa. Ratkaisin päätä askarruttavan ongelman repimällä vanhasta XT:stä irti laajennuskortin, jossa oli reikä 25-napaiselle D-liittimel- le. Koska 23-nastainen liitin ei aukossa suostunut pysymään kiinni, tein 25-na- paisen liittimen rungosta 23-napaisen ja länttäsin kiinni. Ainoa lievä haitta tästä virityksestä on se, että monitoripiuhaa ei voi ruuvata kiinni kuin yhdellä ruuvilla, mutta pysyypä tuo mukana niinkin. Amigan RCA-liittimien kytkemistä varten (audio, video, RF) revin samaisesta XT:stä tyhjän korttipaikan tukkona olleen peitelevyn, johon sitten porasin RCA-liitinten reiät. Levyaseman asenta- minen paikoilleen on helppoa, kunhan ostaa sille pidemmän datakaapelin. 3.5 tuu- man kovalevyn asentaminen vaati myös datajoh- don pidentämistä, sentti kun puuttui alku- Valmiita tornitusratkaisuja peräisen pituudesta. Vielä virtajohdot levya- Amiga 1200:lle on tulossa semaan ja kovalevyyn, reset-piuha reset-nappu- markkinoille useita. Ramiga laan ja ledien piuhat (power, HD, DF0) kiinni, International esitteli omansa ja johtosotku on melkoinen. World of Amiga -messuilla jou- lukuussa. Kotelo kiinni - poissa silmistä, poissa mie- lestä. Ulkoisesti paketti on siistin näköinen, Ramiga Tower sisältää muutakin joskin etulevytön levyasema hieman pistää kuin paikan emolevylle ja mas- silmään. Jos omistaa lisälevyaseman, tätä on- samuistilaitteille: tornin gelmaa ei tule... Suunnitelmissa on jostain sisältä löytyy sisarkortti, kaivaa viallinen PC:n korppuasema, jossa olisi jolla on tilaa neljälle Zorro ehjä etulevy. II -kortille. Laajennusmur- heistakin päästään kertahei- Summa summarum, tornittaminen kotikonstein on tolla. Lisäksi tornissa on hieman vaivalloista ja aikaavievää. Iltapuh- liitäntä PC-näppäimistölle, detta riittää useallekin illalle, ja kolvia joten irtonäppiskään ei ole saa kärytellä ahkerasti. Jos innostusta enää ongelma. - Janne Siren riittää, kolvikäsi on vakaa eikä pelästy pie- niä vastoinkäymisiä, niin tornittaminen kannattaa tehdä oitis. Irrallisen näp- piksen ja minitornin lumoihin kerran päästyään ei halua enää missään tapauksessa palata takaisin alkuperäisen kotelon käyttöön. Jos jo koneen avaaminen pelottaa, kannattaa harkita valmiin tornituspaketin os- toa. Maahantuoja: Data Service, PL 50, 02771 Espoo. Puhelin: (90) 859 7459. Muutama vinkki: varaa projektille runsaasti aikaa ja kärsivällisyyttä. Hanki hyvä pienikärkinen kolvi, iso kasa liittimiä, johtoa, ruuveja, työkaluja ja jos mahdollista, kaiva kaapista vanha XT, sen osasille löytyy käyttöä. Näppisohjeet: ftp.funet.fi (/pub/amiga/hacks/misc/A2000Keybd_2_A1200.lha)